23.6.2016

23062016 torstai klo. 1446-1759


Nyt soi:



Paita: kirpparilta
Mekko: Baby the Stars Shine Bright
Laukku: Baby the Stars Shine Bright
Sukat: Emily Temple Cute
Kengät: Montreal
Hiuspanta: ostin Ukrainasta
Helmikorukasa: kirppareilta


Toivon etten heti kyllästy uuden ulkoasun vihreään.
Poistin kaikki vanhat tekstit. Pidän liikaa uusista aluista.

Olen päättänyt kirjoittaa ainoastaan suomeksi. Englanti ei
koskaan ole ollut vahvuuteni ja siitä luopuminen antaa
minulle enemmän tilaa keskittyä siihen mikä on vahvuuteni;
äidinkieleni.

Uusia blogeja aloittaessa on tapana esitellä itsensä. Tämä ei ole uusi blogi, mutta 
esittäydyn silti. En ole enää sama ihminen joka tämän blogin aloitti kolme vuotta
sitten, vaikka paljon on muuttumatonta: rakastan yhä tyyliä, jonka syntyperä on
Japani, mutta joka ottaa vaikutteensa rokokoosta ja viktoriaanisesta ajasta. Olen
harrastanut lolitaa kuusi vuotta. Tyylini lolitan sisällä on jotakin classicin, sweetin
ja old school lolitan välillä. Joskus sitä on mahdotonta ja usein tarpeetonta määrittää.

Rakastan yhä Helsinkiä. Vaikka olen muuttanut pois Kouvostoliitosta viisi vuotta sitten,
saatan yhä itkeä rakkaudesta kävellessäni Punavuoren kaduilla tai hukkuessani ruuhkaan
Forumin kulmalla. Tunnen kadut, oikopolut ja parkkihallit keskustan alla. Kuvamuistissani
on kartta raitiovaunujen kiertoradoista ja osaan syöksyä metron sulkeutuvien ovien väliin 
juuri sillä tavalla jota ei saisi tehdä. 

Muuta muuttumatonta: olen yhä monin tavoin sairas ja sairaslomalla ja ihan varmasti 
jatkan siitä ulisemista. Mieleni romahtelee säännöllisesti kuten vuodenajat enkä ole
varma voiko siihen täysin tottua. Olen ollut sairaslomalla neljä vuotta ja sairas kauan
sitä ennen ja Kelan papereissa käytännössä eläkkeellä. Kirjoitan runoja, koska muuhun
en pysty ja koska lopettamaankaan en pysty, ei sillä että haluaisinkaan. Kaikista haave-
ammateistani runoilija on realistisin. Valutan epätoivoani näppäimistölle tavoitteenani 
kasata yhtenäinen ja tiivis ja julkaisukelpoinen runokirja. Kaiken teemallisesti ylijäävän 
postaan runoblogiini Nuku nuku nurmilintuun [linkki].

Elämäni tuoksuu Guccin Guiltylta ja röökiltä. 
Poltan vahvaa röökiä ja juon laihaa teetä.

Ja mikä on muuttunutta:
en enää vihaa itseäni.

Nykyisin syön murojen lisäksi myös muromysliä.

I've decided to give up on writing in English
to have more time to write better Finnish.
Thank you for all my English readers.


6 kommenttia:

  1. Käyn täällä erikoista musiikkia kuuntelemassa, muy bien!

    VastaaPoista
  2. Oot aina ollut musta upea ihminen ja olet vieläkin. Kun joskus 2013 löysin mystisen tyylin lolita ja löysin sinun blogisi ihastuin täysin.
    Olet kuin taideteos. Salaperäinen, mystinen, mutta todella upea.
    Olet saannut minut myös rakastamaan vaaleitasävyjä. Sinun asut ovat aina kauniita, kuin maalit joilla maalaat itsesi valmiiksi taiteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei, liikaa kehuja kerralla! Kiitos. , _,

      Poista
  3. Tämä on niitä harvoja lolitatyylisiä lifestyleblogeja joita oikeasti jaksaa lukea. Tyylisi on niin omaperäinen ja upea! :)

    VastaaPoista