28.7.2016

28072016, torstai, kissapäivitys

Kissapäivitys




Kissa nimeltä Omena, 
tuo hurja peto.



Yksi parhaista leffoista,
Kissojen valtakunta.




Pentu nimeltä Pöpö.

Kun toukokuun alussa lähdin reissuun, jätin Omenan vanhempieni luokse. Sen piti mennä vaan niin, että Omena olisi pari viikkoa lomalla maaseudulla ja palaisi luokseni sen jälkeen. Kuitenkin jo reissun aikana aloin saada äidiltä suloisia, mutta omalla tavallaan huolestuttavia viestejä ja raportteja siitä kuinka monta hiirtä minun rakas Ompponi on tänään saalistanut. Aloin epäillä, että luontoon päästyään Omena haluaisi enää palata kerrostalokissaksi Helsinkiin etenkin Omenan taustan tuntien; hän syntyi navettakissaksi ja eli monta vuotta ulkokissan elämää ennen kuin monimutkaisista syistä muutti minun luokseni.

Omena sopeutui kyllä kerrostalo- ja seurapiirielämään, eli jopa niinkin leveästi että ehti näiden vuosien aikana saada liudan kateellisia ja absoluuttista pahaa tarkoittavia vihaajia, ja yhtenä lauantaina sitten se tapahtui: Omena oli päässyt Behind the Bows:in, tuon jokaviikkoisen lolitajuorulehden virtuaalikansien sisään! Olin tukehtua teeheni. (P.S. I know where you sleep<3)

Mutta tosiaan, taisin olla siinä vaiheessa Kiovassa kun äidiltä tuli viesti että Omena on saalistanut Kouvostoliiton pellolta itsensä kokoisen jäniksen. Ei ollut vaan jaksanut syödä siitä kuin puolikkaan reiden. Verinen kuvatodiste tässä.

Sen jälkeen en enää uskonut, että Omena enää suostuisi kerrostaloelämään, joten hyväksyin äidin pyynnön, ja tällä hetkellä Omenan saalistustahti on noin kaksi hiirtä päivässä, aiemmin löytänyt jonkun asian joka ei ollut rotta eikä myyrä vaan jotain  siltä väliltä, ja viimeisinpänä tuli ilmoitus, että nyt se palasi suussaan kärppä.

Kotini oli pitkään tyhjä. Kun avasin oven ja astuin rappukäytävästä sisälle kotiin, huomasin varovani ettei Omena luikahda ulos rappukäytävään. Yhtä usein päälleni  romahti tyhjä karu totuus, se että kotini on tyhjä, se että kukaan ei odota minua eikä ole vastassa ovella. Tietysti minua lohdutti ajatus, että Omena on kunnossa ja iloinen,mutta "home is where your cat is" ja minun kotini oli tyhjä ja minun kissani talossa jossa vietin lapsuuteni mutta joka ei enää ole minun kotini. Vaikka muutamia viikkoja sitten luokseni muutti pikkupentu, minulla on yhä ikävä Omenaa, tietysti on. Olin vähän skeptinen pennun suhteen, mutta kun se kolmantena päivänä katsoi minua suoraan silmiin vihreillä kissan nappisilmillään, sulin. Pöpö sai nimensä siitä, että heti kun se tuli kämppääni, aloin pöpötellä sitä, jotenkin ihan automaattisesti. Yritin miettiä sille jotain  oikeita nimiä, mutta ne olisivat olleet ihan turhia koska olisin vaan pöpötellyt.

Pöpö on kouvostoliittolaissyntyinen, pitkäkarvainen maatiaiskissa. Sen turkki on harmaata ja pörröistä, sillä on pitkät ylipolvensukat takajaloissa ja etutassuissa sillä on valkoiset nilkkasukat. Kaula on valkoinen kuin kissa olisi uponnut maitokulhoon. Pöpöllä on maailman söpöimmät pitkät korvakarvat ja sen harmaan hännän päässä on valkoinen täplä kuin antenni. Pöpö viihtyy sylissä ja kehrää kovaa ja kasvaa  nopeasti ja takaan että siitä tulee pilalle hemmoteltu katti, joka tartuttaa kissakuumetta ympäröiviin ihmisiin pelkällä suloisella läsnäolollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti