5.8.2016

Matkakertomus osa 06, kielimuuri

Silloin soi: 


Löysin hostellini lähikirjastosta liettuaksi käännetynä 
Sofi Oksasen Stalinin lehmät ja Rosa Liksomin Hytti nmr. 6.



Kielitaitoni hajosi ensimmäisenä päivänä Vilnassa. Tiesin niin tapahtuvan, lähdöstäni asti osasin odottaa ja pelätä sitä. Englanti hajosi suuhuni. Sain kirjoittamisen kuulostamaan tappelemiselta tai ratsastamiselta ja jauhot kukilta. Kun kieleni ei taipunut parempaan, kun en vain osannut ääntää itseäni ymmärretyksi, menin museoon itkemään. Kadulla itkevä ihminen on vieroksuttu ja näkymätön. Museossa itkevä ihminen on kultturelli.

Joten itkin Vilnan nykytaiteen museossa, 
tuijotin kattoa ja kuuntelin suomiräppiä.

Vaikka sen päivän välttelin puhumista kuin ruttoa, en voinut vihata Vilnaa. Itse asiassa olen iloinen, että kielellinen hajoamiseni tapahtui juuri Vilnassa. Kaupungin sydämellinen tunnelma helpotti oloani. Kävin kirjastossa, rauhoituin katsellessani loputtomia kirjarivejä liettuaksi, yritin muistaa että on olemassa ihmisiä jotka ovat vielä huonompia englannissa kuin minä, yritin muistaa etten voi olla kaikessa täydellinen, en edes loistava, en edes hyvä.

Nuorempana toivoin, että olisin syntynyt englanti äidinkielenäni. Kouluaikojen kokeista sain aina yhdeksikköjä; sisäistän tekniset kielioppisäännöt ja hyvämuistisena sanojen oikeinkirjoituksen mutta puhuessani konsonantit joko korostuvat tai hukkuvat kokonaan (juuri viikko sitten sain kuulla vittuilua kun lausun wi-fin niin kuin koiran niin kuin Fifin). Suomessa koulujärjestelmän kieltenopetus on kielioppipainoitteista - se kysyy osaatko rakentaa passiivin 2. konditionaalin muttei opeta käyttämään kieltä. Sain ysejä, mutta moni kutosen oppilas olisi ansainnut minua paremman numeron.

Kuitenkin pärjäsin englannilla koska jouduin pärjäämään. Pakoteitä ei ollut. Oli vain muodostettava vieraat lauseet, pakotettava suuhuni sopimattomat äänteet ulos kurkustani. Oli vain koottava itsensä uudelleen jokaisen hajonneen selityksen jälkeen ja yritettävä uudelleen. Lopulta minun oli pakko uskoa pärjääväni koska olin jo pärjännyt. Kun myöhemmin reissua huomasin puhuvani politiikasta vieraalla kielellä, en voinut enää valehdella itselleni etten pystyisi. 

"Mä päästin irti
Ja elän silti"

Khid -Ele

P.S. blogin banneri on tällä hetkellä Vilnan nykytaiteen museon katto.

2 kommenttia:

  1. sun matkakertomukset ovat olleet tosi mielenkiintoisia ja nyt mua alkoi kiinnostaa vilnaan matkustaminen :)
    voisitko tehdä postauksen sun tän hetkisistä suosikki suomiräp biiseistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, suosittelen Vilnaa lämpimästi! Aika vähän oon löytänyt sellaista suomiräppiä mistä tykkäisin, postauksesta saattaisi tulla kovin lyhyt - toisaalta olen ajatellut postata mun musiikkimausta muutenkin, ja se kourallinen mun suomiräplemppareita mahtuu varmasti siihen postaukseen!

      Poista