15.12.2016

09122016-13122016, Oulu

Lauloin:

"Som det strålar från ditt hjärta
Som en motorväg av ljus
Genom hålet i mitt hjärta
Kommer räddningen till slut
Genom hålet i mitt hjärta"

"Bevakar ni mig nu
Jag har ett vapen i mitt hem
I det tysta huset"







Hän sanoi, että olen mennyt elämässä eteenpäin,
en enää vain numeroissa taaksepäin.

Että minussa on elämää ja valoa ja viisautta
enemmän kuin silloin joskus.

Hän tuoksui makeille ja sokerisille hajuvesille monen metrin päähän tullessaan juna-asemalle vastaan. Neljänä aamuna hän toi minulle aamupalan sänkyyn, bed & breakfast, elämäni parhaimmat täytetyt patongit, parsa-perunakasvissosekeittoa ja puuroa. Ja ahneet kanit vainoamassa lautasta kuin hyeenat heti sängyn reunalla. Aamut olivat myöhäisiä ja koomaisia, uni jatkui heräämisen jälkeen pitkälle iltapäivään. Illat olivat väsynyttä itkua ja vielä väsyneempää kikatusta, miten olinkaan kaivannut kadonnutta sielunsiskoani. 

"Poro-Suomen" miittiin meikatessa lauloin ääneen, nykyisin kehtaan, ruotsi sopii suuhuni toisin kuin englanti, sille on todistajia. Miittikuvia ja -fiiliksiä voi luikkia etsimään täältä, FreakyAngel -blogista, naamapäiväni ei ollut paras ja yritin ryhmäkuvissa lähinnä piiloutua huiviini. Otin jotain asukuvia mutta kanit ovat söpömpiä, siksi tässä kohdassa kanikuvat riittävät. Menomatkalla Pöpö sai myös koirakavereita. Paluumatkalla juna oli puolitoista tuntia myöhässä, kävellen olisit jo perillä, tai ei ihan mutta ainakin melkein, Venaa Rauhassa joka tapauksessa ja niin edelleen. Oulusta helsinkiläistynyt kaveri suositteli Kofeiinikomppanian ruusuilla maustettua pu erh -teetä eikä lainkaan turhaan, sitä on nyt edessäni puolen litran kuppi. 

Lähtö jännitti ja maksoi huomattavasti enemmän kuin tutuksi tulleet Tallinnan risteilyt ja maailman saastuneimman rapakon ylittäminen M/S Finlandialla. Oulu tuntui kuitenkin heti kotoisalta, talot olivat sopivan laatikkomaisia eikä kenenkään murre ärsyttänyt liikaa. Oulu oli minulle kuin laatikot kissalle. En aio unohtaa Pannukakkutaloa enkä veden varaan rakennettua kirjastoa enkä suon päälle suunniteltua yliopistoa enkä ainakaan hänen hajuvetensä huumaavaa ja hunajaista makeutta. En saa unohtaa.

6 kommenttia:

  1. Pöpö on aivan ihana! :3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja sen kanssa on ihanan helppo matkustaa!

      Poista
  2. Ei sinun olisi tarvinnut piilotella. Oot ylivoimaisesti joukon kaunein. Tajuttoman söpöltähän tuo kainostelu toki näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpö höpö, itsekin juuri jäit tähän samaan lankaan. Ihan yhtä pöllöltä näytin kuin muutkin.

      Poista
  3. Jännä lukea tutuista paikoista täältä, etenkin kun itse on ollut tuolloin juuri Helsingissä.

    Nykyään, kun Oulusta saa matchalattea (taas kerran, sai aiemminkin, mutta kyseinen mukava paikka lopetti ja ostin siellä käytetyt matchakulhot, joista musta tippui epäonnisesti tiskikaapista päähäni, valkoinen on vielä jäljellä ja on siltikin jotenkin liian ylevä arkena käytettäväksi) niin lopulta täällä on kai aika vähän mitään, mikä jäisi puuttumaan, tai ainakaan tuntuisi siltä.

    Hyvä kun viihdyit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa rikkinäisen matchakulhon puolesta, samoin hylätyksi jääneen matchakulhon puolesta.

      Voi hyvinkin olla, että Oulussa tulee vielä joskus käytyä. Tai se on ihan todennäköistäkin, viihdyin.

      Poista