25.6.2016

Matkakertomus osa 01, Tallinna ja Tartto, Viro

Päivät 04052016 - 05052016

Tästä alkaa matkakertomus, joka alkaa Itämeren ylityksellä,
jatkuu läpi Baltian, joka koukkaa Puolan kautta päästäkseen
Ukrainaan ja joka kahden viikon kuluttua päättyy Kiovaan.

Osa 1 kertoo Tallinnasta ja Tarttosta.
Lainaukset ovat matkapäiväkirjastani.

"20 hengen dormihuone on tyhjä. Nukun yksin. Kävin Koplissa ratikalla.
Näin saman kissan kuin viimeksi, mutta se ei tullut lähelle koska rapsutin
toista kissaa eikä ne olleet kavereita. Ikäiseni nainen huusi autosta viroksi, 
että hänen kissansa, älä vie kauas. Huomaan ymmärtäväni viroa enemmän
kuin ennen mutta koska en osaa vastata, joudun vaihtamaan englantiin."

Länsisatama
Helsinki

Hostelli Alurin dormihuone
Tallinna

"Dormihuoneessa kaikki on puuta. Katto, lattia, seinät ruskeaa puuta.
Kerrossängyt valkoista. Huone on hämärä. Pienistä ikkunoista näkee
punaisia kattoja. Kuin näkisin unta."

Raitikka Kopliin
Tallinna

Juna Tallinnasta Tarttoon

Kissoja jotka tapasin
Tallinna / Tartto

Seinämaalaus
Tartto

Kirjakauppa joka sulatti sydämeni
Tartto

Juoksin lähtöselvitykseen viimeisillä minuuteilla. Lauttaan päästyäni harpoin m/s Finlandian portaikot kannelle katsomaan kun Helsinki jää taakse. Kulutin kaksi- ja puolituntisen lauttamatkaa miettien tuntemattomia kaupunkeja jotka kohtaisin ja yrittäen arvailla tunteita jotka kohtaisin. Päätin nukkua ensimmäisen yön Tallinnassa, levätä yhden yön tutussa kaupungissa ennen tuntematonta. Kaksi ensimmäistä hostellia olivat täynnä. Kolmas liian kallis. Neljäs oli lähes tyhjä.

Huomasin ilokseni Tallinnan olevan niin tuttu, etten tarvinnut karttaa. Löydettyäni yösijan ja syötyäni Kompressor -nimisessä pannarikahvilassa lettuja päivälliseksi, otin ratikan Kopliin. Viime kertaisella Tallinnan reissullani olin seikkaillut ratikoilla ja ystävystynyt päätepysäkillä kissaan, jonka halusin tavata uudelleen. Tällä kertaa tapasin toisen kissan, joka seurasi minua kaikkialle ja saattoi ratikalle, enkä päässyt kuin moikkaamaan aiempaa kissaystävääni kaukaa. 

Söin aamupalaksi lisää lettuja Kompressorissa ja päästyäni Tallinnan rautatieasemalle en joutunut odottamaan junaa kauaa. Ostin konduktööriltä lipun Valgaan, kaupunkiin Viron ja Latvian välissä, mutta matkan aikana päätinkin viettää seuraavan yön Tarttossa. En tiennyt juna-aikatauluja Valgasta eteenpäin ja totesin saapuvani sinne niin myöhään, että olisi epätodennäköistä että pääsisin vielä samana päivänä Riikaan. Toisekseen olin kuullut Tarttosta paljon hyvää; kultturelli, kaunis ja nuorekas yliopistokaupunki. Lyhyen visiitin jälkeen allekirjoitan sen kyllä. Tartton kaduilla käveli paljon nuoria, jotka olivat löytäneet oman tyylinsä. Jotain kertonee jo se, että seinään on maalattu kaksi decoraan pukeutunutta tyttöä. Lisäksi kaupungin läpi kulkevan joen rantaa oli kaunis kävellä.

Ensimmäinen hostelli, jonka ovella kävin, oli täynnä, ja seuraava lähes tyhjä. Nukuin kahdeksan hengen dormihuoneessa kahden muun turistin kanssa. Toinen näistä, kanadalainen miekkonen, oli tekemässä samaa reittiä Baltian läpi kuin minä, mutta toiseen suuntaan: hän oli jo käynyt Vilnassa ja Riikassa ja vasta matkalla Tallinnaan ja lopulta Helsinkiin. Hän oli kuullut paikallisten suosimasta baarista, joka osoittautui tunnelmallisen meluisaksi ja rennoksi.  Olin innossani baarikissasta, vanhasta vittuuntuneen näköisestä katista joka vietti aikaansa sekä baarin sisä- että ulkopuolella. Sen nimi oli Kuisti. Se tarkoittaa kuistia myös suomeksi. Meni myöhään, aamulla väsytti.

Seuraava osa matkakertomusta jatkuu Tartton
rautatieasemalta eteenpäin, kohdasta jossa
nukun laiturilla odottaessani junaa Valgaan.

23.6.2016

23062016 torstai klo. 1446-1759


Nyt soi:



Paita: kirpparilta
Mekko: Baby the Stars Shine Bright
Laukku: Baby the Stars Shine Bright
Sukat: Emily Temple Cute
Kengät: Montreal
Hiuspanta: ostin Ukrainasta
Helmikorukasa: kirppareilta


Toivon etten heti kyllästy uuden ulkoasun vihreään.
Poistin kaikki vanhat tekstit. Pidän liikaa uusista aluista.

Olen päättänyt kirjoittaa ainoastaan suomeksi. Englanti ei
koskaan ole ollut vahvuuteni ja siitä luopuminen antaa
minulle enemmän tilaa keskittyä siihen mikä on vahvuuteni;
äidinkieleni.

Uusia blogeja aloittaessa on tapana esitellä itsensä. Tämä ei ole uusi blogi, mutta 
esittäydyn silti. En ole enää sama ihminen joka tämän blogin aloitti kolme vuotta
sitten, vaikka paljon on muuttumatonta: rakastan yhä tyyliä, jonka syntyperä on
Japani, mutta joka ottaa vaikutteensa rokokoosta ja viktoriaanisesta ajasta. Olen
harrastanut lolitaa kuusi vuotta. Tyylini lolitan sisällä on jotakin classicin, sweetin
ja old school lolitan välillä. Joskus sitä on mahdotonta ja usein tarpeetonta määrittää.

Rakastan yhä Helsinkiä. Vaikka olen muuttanut pois Kouvostoliitosta viisi vuotta sitten,
saatan yhä itkeä rakkaudesta kävellessäni Punavuoren kaduilla tai hukkuessani ruuhkaan
Forumin kulmalla. Tunnen kadut, oikopolut ja parkkihallit keskustan alla. Kuvamuistissani
on kartta raitiovaunujen kiertoradoista ja osaan syöksyä metron sulkeutuvien ovien väliin 
juuri sillä tavalla jota ei saisi tehdä. 

Muuta muuttumatonta: olen yhä monin tavoin sairas ja sairaslomalla ja ihan varmasti 
jatkan siitä ulisemista. Mieleni romahtelee säännöllisesti kuten vuodenajat enkä ole
varma voiko siihen täysin tottua. Olen ollut sairaslomalla neljä vuotta ja sairas kauan
sitä ennen ja Kelan papereissa käytännössä eläkkeellä. Kirjoitan runoja, koska muuhun
en pysty ja koska lopettamaankaan en pysty, ei sillä että haluaisinkaan. Kaikista haave-
ammateistani runoilija on realistisin. Valutan epätoivoani näppäimistölle tavoitteenani 
kasata yhtenäinen ja tiivis ja julkaisukelpoinen runokirja. Kaiken teemallisesti ylijäävän 
postaan runoblogiini Nuku nuku nurmilintuun [linkki].

Elämäni tuoksuu Guccin Guiltylta ja röökiltä. 
Poltan vahvaa röökiä ja juon laihaa teetä.

Ja mikä on muuttunutta:
en enää vihaa itseäni.

Nykyisin syön murojen lisäksi myös muromysliä.

I've decided to give up on writing in English
to have more time to write better Finnish.
Thank you for all my English readers.